Skorpion on monelle tuttu pieni konepistooli, joka airsoft-alalla on ollut hieman viihdeteollisuutta harvinaisemmassa käytössä viime aikoihin asti. Maruin tuotua pyssystä sähköversion markkinoille on Skorppareita alkanut ilmestyä pelikentälle, mutta kaikki eivät tyydy inisevään ja naksuvaan minisähköön. Koska itse kuulun tähän ryhmään vanhanaikaisia pelaajia, päätin metsästää itselleni Maruzenin harvinaisen kaasuversion. Kyseinen pyssy löytyikin lopulta Turun Suomen Ase, Budo ja Erä-liikkeestä suorastaan sikamaiseen hintaan, eikä aseen lisäksi ylimääräisiä lippaita ollut myydä. Vaan silti kaupat tuli.
Ensi alkuun vaikutelmat Skorpionista olivat varsin negatiivisia. Pyssy on mitä aidointa muovia tukkia, lipasta, liipaisinta ja muita asiaan kuuluvia nippeleitä lukuun ottamatta. Muovin väritys on myöskin kahvaa lukuunottamatta masentavan harmaa, eikä miehekkään musta. Lisäksi pyssyn hop-up kieltäytyi yhteistyöstä (tosin saatiin kuntoon myöhemmin), eikä sen säätäminen muutenkaan ole kenttätoimenpide (vaatii piene kuusiokoloavaimen ja pyssyä pitää purkaa hitusen). Niin siis käteen jäi kaasukonepistooli ilman hop-upia ja yhdellä ainokaisella lippaalla.
Lipaskapasiteetti ei ollut oikean Skorpioninkaan vahva puoli, makasiinit kun vetivät mallista riippuen 10 tai 20 patruunaa. Airsoft-pyssyssä meille tarjotaan hyvän miehen lisänä ruhtinaalliset 10 lisää - siis yhteensä 30 kuulaa. Kun ottaa huomioon pyssyn konepistoolin luonteen, on tämä masentavan vähän mikä yhdellä lippaalla pelatessa tulee keljusti esille. Parin kolmen miehen tiputus onnistuu vielä, mutta sitten alkaa ammustilanne olla jo finiton puolella.
Pyssyn toiminta on varsin yksioikoista. Latauskahvana toimii rungon etuosan molemmin puolin löytyvät numiskat, joilla normaali latausliike suoritetaan. Maruzen on ottanut oppia MP5K-mallistaan ja tällä kertaa liikkuvat lukittuvat taakse ammusten loputtua. Latausnumiskan ovat kiinteä osa lukkoa ja kulkea vispaavat sen mukana - pientä varovaisuutta siis kannattaa harrastaa näppiensä sijoittelun suhteen. Tulenvalitsin on varsin herkkä, sijoitettu hieman kahvan yläpuolelle aseen vasemmalla puolella ja on omalaatuisesti varmistettuna keskiasennossa - etuasennossa sarjatulella ja taka-asenossa puoliautomaatilla. Sen käyttely on kummalla tahansa kädellä varsin luontevaa. Kahvan muotoilu on muutenkin sopivat sekä vasen- että oikeakätisille. Pyssyn rautalankatukki lukittuu taitettuna etutähtäimeen ja lähtee liikenteeseen yksinkertaisesti nostamalla. Taka-asennossa lukittuna perä heiluu huomattavasti pystysuunnassa, mutta tästä ei juuri ole haittaa - tällä koneella ei liiemmin sihtailla! Tukki avattuna pyssyä on mukavampi kuljettaa ja nopeampi nostaa hollille. Liipaisin on erittäin herkkä ja sen liikerata hyvin lyhyt, eikä minkäänlaista laukaisuviivettä luonnollisesti ole. Tulittaminen on järkevintä nopeissa 3-5 kuulan purskeissa, mikä jo sinänsä vaatii sorminäppäryyttä tulinopeuden vuoksi.
Mutta sitten pelikentille! Varsinaisen tulikasteensa pyssy sai Outokummun hurjatempoisessa pelissä 11.10., jossa maasto oli varsin soveltuvaa sen käyttelyyn. Ilman hop-upia kantama oli ankeat kymmenisen metriä ja varmaksi mitään osumaa ei voinut vannoa yli viidestä metristä. Aluksi lähdin kentälle pelkkä Skorpion kourassa lähinnä huvin vuoksi. Vaan pian pyssy todisti arvonsa. Kaasutoiminen Skorpion ei ole erityisen käytännöllinen, lipas on likaantuessaan pirullisen epäluotettava ja kantama on onneton....vaan rakkine on uskomattoman hauska peliväline! Ammuntaa säestää hillitön pärinä ja vaikka yksittäisen laukauksen täräys ei ole kummoinen, on sarjatulella pikku pyssyn tempoilu mukavaa tunnetta kourassa. Skorpion on ase, joka varmasti kääntää katseita pelikentillä. Hop-upin ollessa lakkoilutuulella jokainen tiputus vaati munat turpeessa tetsaamista ja suorastaan ninjamaisia stealth-kykyjä. Vaan kun aseen 30 kuulaa päästää vastustajan silmille lähietäisyydeltä, mihin kuluu reilu sekunti, on hetkessä ihan oma hupinsa mihin sähköpyssyillä ei tulla ikinä pääsemään. Tämän pyssyn veroista hupailu- ja irroitteluasetta on tuskin montaa.
Outokummun hiekkapitoisilla mailla Skorpion osoitti myös hyvää luotettavuutta. Pyssyssä on pistooleihin verrattuna huomattavasi vähemmän kohtia mistä hiekka ja muu törky löytää tiensä kriittisiin liikkuviin osiin, eikä pieni rahina latausliikkessä tuntunut vaikuttavan toimintaan mitenkään. Vaan lipas on eri tapaus. Mokoma mötikkä kun on avoinaista mallia, mikä on ammustilanteen seuraamisen kannalta ihan kiva asia - mutta samoin roskat ja hiekka pääsevät tekemään tepposiaan. Hiemankin törkyä saadessaan lipas alkaa yhteistyöhaluttomaksi, joten niitä kannattaa säilyttää taskuissa, joissa ne eivät joudu lialle alttiiksi. Positiivisena seikkana lippaat ovat kooltaan suurin piirtein pistoolin lippaiden kokoisia - erillisiä pitkiä lipastaskuja ei siis tarvita. Lippaan vaihto aseen kanssa tosin on hieman haasteellista tottumattomalle, sillä Skorpionin lipaskuilu on just eikä melkein - makasiinin on mentävä sisään tasan oikeassa kulmassa tai ei tule kesää (tosin ne eivät myöskään heilu vähääkään kiinni ollessaan). Kokemus kuitenkin opettaa nopeasti ja tottuneelle lippaan vaihto ei ole temppu eikä mikään. Ongelman nimi vain on se, että Skorpionilla tehokas pelaaminen vaatii vähintään neljä lipasta reservissä. Korkea tulinopeus ja pieni ammuskapasiteetti pitävät huolta siitä, että yhdellä makasiinilla ei kauaa juhlita. Lisäksi lippaiden pikatäyttö BB-loaderilla on lähes mahdotonta ja käsin kuula kerrallaan laittaessa lataamiseen kestää minuutteja.
Skorpion ei ole käytännöllinen, pelitehokas tai edes hyvä vara-aseeksi. Mutta se on aivan pirun hauska ase! Sopivassa maastossa tai rakennetussa ympäristössä pyssy pistää kovasti isommilleen kampoihin kiitos hurjan sarjatulen ja erittäin kompaktin kokonsa. Skorpion ei ole juuri painavampi kuin Maruin Desert Eagle GBB ja tetsatessa se on suorastaan höyhenenkevyt. Mikäli hop-up toimisi (ja varmasti useimmissa yksilöissä toimiikin), on tämä pyssy loistava vaihtoehto tiedustelijan ja rymyninjasissin aseeksi, tai CQB-tilanteisiin. Pyssy ei kesäoloissa kestä muuta kuin HFC134a-kaasua, mutta syksyn kylmemmissä oloissa on mahdollista käyttää myös Green Gasia. Aseen lipasta on helppo pitää lämpimänä, sillä lippaasta piteleminen on muutenkin järkevin käden sijoitustapa ammuttaessa. Yhdellä kaasutankkauksella voi paukuttaa noin 1½-2 lippaallista. Pyssy menee myös laajarunkoisille pistooleille suuniteltuihin holstereita (lipas irti tietysti), esimerkiksi allekirjoittaneen Mk23:lle suunniteltuu reisikoteloon. Aseen purku on sangen yksinkertaista, aseen lipaskuilun edessä olevan pinnin vetämällä ulkoasentoon (EI kokonaan irti!) pyssyn saa erotettua kahteen osaan esimerkiksi puhdistusta varten. Rakenteeltaan vehje ei ole juuri GBB-pistoolia monimutkaisempi.
Lopputulos Maruzenin GBB-Skorpionista: Aloittelijat ja frägäysmieliset - unohtakaa! Huumormieliset, CQB-taistelijat ja kokeilunhaluiset veteraanit - harkitkaa!
PÄIVITYS: Ammattimiehen lausunto aseen hopista oli, ettei kyseinen ole mitään epätavallista Maruzenin pyssyissä. Koneiston rakenne on suunniteltu huonosti ja siksi sen säätäminen on silkka painajainen - vaikkakin täysin mahdollista ja se saatiin myös tässä yksilössä lopulta kuntoon. Hop-upin kera pyssy pärjää hyvin vakiosähköille kantamassa, vaikkakaan ei tarkkuudessa ja siten järkevä ampumaetäisyys on edelleen kymmenen metrin hujakoilla. Lippaan jumittaminen on realiteetti ennen pitkää kaikenlaisen lian kertyessä kuularataan. Lopulta kuulat peittyvät lippaassa ollessaan lialla ja jumittuvat erittäin helposti, eikä jumin purkaminen usein onnistu pelitilanteessa. Säännöllinen lipashuolto on ehdoton vaatimus! Huoltotoimenpiteet ovat tosin helppoja, kuularadan ollessa avoin ei lipasta tarvitse purkaa. Perusrassaus onnistuu lukitsemalla syöttöjousi päineen ala-asentoon, ruiskuttamalla silikoniöljyä lipasrataan ja sitten reippaasti rassaamalla se puhtaaksi esimerkiksi talouspaperilla ja ruuvimeisselillä. Kun toimenpiteen muistaa suorittaa aina ennen peleihin lähtöä, ei lippaan kanssa ongelmia pitäisi tulla muuten kuin pidemmissä väännöissä.
PÄIVITYS 2: Pienen kokeilun jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin lataamaan pyssyn lippaan nopeasti täyteen Maruin BB-loaderilla. Suorituksessa ei tule käyttää erillistä nokkaa pistoolin lippaille, mikä ainakin XL-mallissa löytyy. Tärkeintä on painaa sormella syöttöhuulten päältä kuulia hieman alaspäin, jolloin uudet kuulat pääsevät syöttymään sisään livakasti. Oikean kohdan löytäminen loaderin suuttimelle on aluksi hankalaa mutta no, Siperia opettaa. Tämän tekniikan hanskaaminen on aika kriittistä Skorpparilla pelaamisen kannalta.
Pääsivu 
La Loka 11, 2008 11:07 pm
