Säässä kuin säässä selviytymisen perusteetJo ukki sanoi aikoinaan, että nykysukupolvi on pullamössöä. Airsoftaajien kohdalla tämä näyttää pitävän paikkansa erittäin hyvin. Tihkusateen, räntäkuuron tai pikkupakkasen aiheuttama pelaajakato nostaa yleensä pelinjärjestäjien verenpainetta, tappaa peli-intoa ja pahimmillaan saa ihmiset raahautumaan pitkänkin matkan päästä turhaan paikan päälle. Harva kuitenkaan tulee ajatelleeksi että vika tähän ilmiöön voisikin löytyä siitä, etteivät ihmiset nykyään yksinkertaisesti osaa varautua erilaisiin sääoloihin. Kukapa isä nykyään pojalleen esimerkiksi kerrospukeutumista opettaa? Yksi ikävä pelikokemus sateessa on valitettavan monesti riittävä syy jäämään muuten odotetuista viikonlopun riennoista pois, tietokoneen ääreen. Monet oppivatkin oikeahkon varustautumisen mallin vasta asepalvelusta suorittaessaan.
Kerron teille salaisuuden. Ne, jotka pelaavat epämukavissa olosuhteissa eivät ole välttämättä yhtään kovempia jätkiä kuin ne, jotka eivät. Ainakin viisi sataa "ryssää" vasemmalla kädellä -40C pakkasessa kevättalvella 1940 tappanut isoisä ei välttämättä myöskään. Avain pärjäämiseen on se, että osaa pukeutua oikein. Pelaamista edesauttava asenne tulee sitten myöhemmin kuin itsestään. Seuraavassa perusasioita kolmessa peli-iloa eniten tappavassa kelissä pärjäämisestä.
Huh hellettä.Tyypilliselle softaajalle ihanteellisin sää pelata on usein loppukesään sijoittuva puolipilvinen päivä, jolloin lämpötila on noin viisitoista astetta plussan puolella ja maa ratisevan kuiva. Tämä johtuu siitä, että suurin osa softaajista ei osaa nesteyttää itseään kunnolla, ei huolehdi suojastaan hyttysiä vastaan eikä käytä vettä hylkiviä vaatteita saati kosteutta siirtäviä alusasuja. Mutta mitäpä tapahtuu, kun lämpötila nousee 20C paremmalle puolelle ja armoton aurinko porottaa kalpeaan niskaan? Lämpöhalvaus on monelle tuttu käsite, lämpöuupumusta on useampi kokenut. En sen kummemmin käsitteitä pura, sillä ne voi halutessaan jokainen wikipediasta tarkistaa.
Helteellä alusasuksi kannattaa valita mahdollisimman kevyt ja kosteutta siirtävä kerrasto. Pitkiä kalsareita ei luonnollisesti tarvitse. Keinokuitubokserit ovat hyvä idea, jos kommandona pelaaminen pelottaa. Sukiksi valitaan kevyet, mielellään pohjista pehmustetut kosteutta siirtävät (esim. Haix ja 5.11 tekevät edullisia ja hyviä sukkia). Keinokuiduilla tarkoitetaan yleensä synteettisesti valmistettuja kuituja, kuten polyesteria ja polyakryyliä. Esimerkiksi polyesteri on tätä nykyä hyvin pitkälle kehitetty, monipuolinen ja lämmin materiaali. Keinokuitujen hyvä puoli on se, että ne sitovat kosteutta hyvin vähän, siirtävät sitä eteenpäin ja lämmittävät ruumista märkänäkin. Jotkin luonnonkuidut, kuten puuvilla, ovat lämpimiä ja mukavia kuivana, mutta menettävät kaiken eristyskykynsä kastuttuaan. Villaa käyttämällä ei voi erehtyä, se lämmittää, on mukavan tuntuista ja siirtää kosteutta eteenpäin. Luonnonkuitujen hyvä puoli on se, etteivät ne pala. Esimerkiksi polyesteristen keinokuituvaatteiden kanssa ei saa missään nimessä pelehtiä avotulen lähellä, sillä ne syttyvät todella helposti ja sulavat ihoon kiinni. Keinokuidut myös hiostavat toistaiseksi hieman luonnonkuituja enemmän, ja tätä kautta lisäävät hien määrää.
Maastopuvuksi helteellä käy miltei mikä vain, täyspuuvillainenkaan ei harmita, sillä aurinko kuivaa mahdollisen kosteuden nopeasti. Pääasia on suunnitella pukeutuminen niin, että ilma kiertää mahdollisimman hyvin. Ylin maastotakin nappi auki, särmärit jätetään kotiin ja halutessa voi antaa vaikka veitikkansa roikkua sepaluksesta vapaana. Vain idiootti ottaa helteellä kantolaitteekseen raskaan liivin. Kengiksi kuivalla ja kuumalla kelillä kannattaa valita hengittävät mutta nilkkaa hyvin tukevat, aavikkokengät yleensä täyttävät tämän kriteerin. Viidakkokengillä on allekirjoittaneen kokemuksen mukaan aina vaara teloa nilkkansa, joten niitä en suosittele. Jalkineissa Gore-tex on ystäväsi kelillä kuin kelillä.
Erityisesti huomiota kannattaa kiinnittää ihonsa suojaamiseen auringolta. Esimerkiksi aina niin muodikas boonie suojaa päätä auringolta joka suunnasta. Tärkeintä kuitenkin on huolehtia siitä, että juo tarpeeksi, ja varsinkin pidemmissä peleissä on äärimmäisen tärkeää pitää juotavaa aina mukanaan. Ihmiskeho on siitä petollinen, että janontunteen iskiessä on yleensä jo liian myöhäistä alkaa juomaan, ja heikotus on taattu. Kulaus vettä (1-2dl) viidentoista minuutin välein pitää huolen siitä, että virtsa on terveen valkoista (merkki oikeasta nesteytyksestä) ja pelikunto ei katoa. Jos tunnissa vettä menee noin puoli litraa, voi laskea että kuuden tunnin pelipäivää varten kannattaa varata mukaansa vähintään kolme litraa nestettä. Energiajuomat ja kahvi sitovat nestettä ja sitä kautta aiheuttavat nestehukkaa, tauriinin aiheuttamasta vaarallisesta pulssin noususta puhumattakaan, joten ne kannattaa suosiolla jättää tietokoneiltaa varten kotiin.
Mutta siellä sataa ja on koleaa!Syyssateet latistavat yleensä viimeisenkin softaajan talviunille. Miltecin "kun kaveri sanoi että ne on parhaat" -viidakkokenkiin kertyy kylmää vettä, supermuodikas ripstoppinen BDU-puku on litimärkä ja kenttälätsä on kenttärätti. Aseestakin tuntuu hoppi jonnekin kadonneen. Hiekka tarttuu persauksiin ja isi ei ota kyytiin ennen kuin poika on suorittanut housujen vaihdon.
Tämä osio on helppo. Osta sadepuku. Läpsäise itseäsi, kun seuraavan kerran tekee mieli ostaa viriosaa vakiosolttiin ja suuntaa vaikka Varustelekan sivuille. Sadeasut-valikosta sikahalpa mutta hyvä maastokuvioitu gore-tex -puku mukaan, niin kaikki ongelmasi ratkeavat. Vaikkei gore-tex puku tee sinusta rikasta, muokkaa olemuksestasi viehättävää tyttöjen silmissä tai hävitä nälänhätää pimeästä Afrikasta, on se ehdottoman hyvä ostos jokaista vuodenaikaa ajatellen. Jos vaatetuksesi on kesän jäljiltä (ks. ed. kpl.) muutenkin jo jokseenkin kunnossa, ei muita muutoksia oikeastaan tarvitse tehdä. Jos jalkoja kylmää, kannattaa niiden päälle vetää pitkät kalsarit, mieluummin teknisen aluskerraston housut (kokonaisen teknisen aluskerraston saa 15-50e hintaan). Pelimies jättää BDU:n kokonaan pois ja lisää mahdollisesti yhden kerroksen gore-texin ja aluskerraston väliin hikeä siirtämään, sillä esimerkiksi puuvillainen BDU ei välttämättä anna kosteuden haihtua sadepuvun läpi niin hyvin kuin toivoisi. Kengiksi kannattaa tässä vaiheessa vaihtaa vedenpitävät nahkamaiharit, goremaiharit tai yleisesti turhaan aliarvostetut kumpparit.
Hifimpiä keinoja sateella pärjäämiseen on tuhansia, mutta tässä kaikki mitä tarvitaan perusasteen mielekkyyden säilyttämiseen. Kun päällimmäisestä kerroksesta ei tule vesi läpi mutta iholta nouseva vesihöyry pääsee ulos, ei yksinkertaisesti voi tulla märkä ja epämukava olo. Aseongelmat? Kokeileppa pitää piippua vaihteeksi alaspäin, vesi valuu melko nopeasti hoppiyksikköön jos annat piipun osoittaa ylöspäin.
Lumi ja pakkanen ei oo kivaaNyt päästään minua eniten huvittavaan osioon. Joka ikinen talvi näkee henkilöitä, jotka kuvittelevat Saharalle tyypillisen ilmaston vallitsevan softauspaikalla vuodenajasta riippumatta. Peliin tullaan viidakkopuvuissa, lierihatuissa ja nomexhanskoissa, eväitä ei tietenkään oteta mukaan ja kuvitellaan, että sillä miniakulla pärjää loppuun asti. Sitten esitetään kovaa, mutta luikitaan kahden pelin jälkeen häntä koipien välissä kotiin. Hävetkää.
Pukeutumisessa talvella tärkeintä on se, ettei ole liian lämmin. Paras on, kun erän alkaessa on hieman vilu. Jos pukeutuu niin, että koko ajan on lämmin, hikoilee pelissä paljon ja sitä kautta kastelee itsensä. Offarilla kylmän saa pysymään poissa taukotakin avulla. Ihmiskeho tuottaa lämpöä liikkuessaan, joten melko pienelläkin vaatetuksella pärjää pelin ollessa kiivaimmillaan.
Alusvaatteiksi jälleen hikeä siirtävä keinokuitukerrasto. Kerrasto on ostos, jota ei kadu missään vaiheessa, se vain yksinkertaisesti on niin tarpeellinen ja mukavuutta lisäävä, etten ainakaan itse tulisi enää toimeen ilman. Sukiksi kannattaa kylmemmillä keleillä ottaa kaksi sukkaa, ohut kosteutta siirtävä alussukka ja paksumpi villasukka. Villa lämmittää kosteanakin, joten se on ihanteellinen materiaali maiharin tai saappaan sisään. Henkilöstä riippuen voi pukea päälleen kevyen villapaidan tai mikrofleece-pusakan. Ongelmat aseenkäsittelyssä syntyvät siitä, kun toisaalla pitäisi vaihtaa lipasta sujuvasti mutta toisaalla pitää kädet lämpimänä. Itse olen todennut parhaaksi ratkaisuksi märkänäkin lämmittävän thinsulate-vuoratun villasormikkaan. Jokaisen tulisi kuitenkin kokeilla eri vaihtoehtoja ja päättää itselleen sopivimmasta.
Itse en talvisin tykkää käyttää varsinaista maastopukua. Viikonloppupelit selviää yleensä pukemalla alusvaatteiden ja villapaidan päälle gore-tex -puvun, ja tämän päälle lumipuvun. Pipo päähän ja lumipuvun huppu ylle, kaulaan lumelta suojaava kerrasto, itse pidän alla recon wrap -tyylistä ratkaisua ja päällä shemaghia tai putkikauluria, parempiakin ratkaisuja toki varmasti löytyy. Lumen eristämiseen kannattaa kiinnittää huomiota, niksejä tähän on monia. Hihoihin riittää, kun lumipuvun hihat kiristää hanskojen ympärille, kaulaan kun käyttää huppua ja huivia. Jalkoihin voi käyttää tarvittaessa teippiä, narua tai säärystimiä.
LoppusanatTässä loruilussa esiteltiin joitakin eri säissä pelaamiseen liittyviä peruasioita, jotka jokaisen pitäisi osata. Neuvot on laadittu niin että niitä on mahdollista noudattaa mahdollisimman pienellä satsauksella. Ne jotka tietävät miten toimintansa eri sääoloissa saa optimoitua, eivät opasta todennäköisesti tarvitse sillä parempia, toimivampia ja monesti kalliimpia tapojakin on. Tiivistettynä voidaan kuitenkin sanoa pari asiaa, jotka ovat kriittisimmät pelaamisen mielekkyyden kannalta:
- Iho ei tykkää kosteudesta, joten päästä se ulos!
- Kosteus on vihollinen. Älä päästä sitä sisääsi!
- Puuvilla on vihollinen. Vaikka se on pehmeää ja mukavaa, paleltaa ja ärsyttää se kastuessaan.Linkkejä oppaassa mainittuihin edullisiin, mutta hyviin tuotteisiin:- McKinleyn tekninen alusasu- BW Gore-tex sadeasu- BW lumipuku, uusi ja huomattavasti paranneltu malli- Haix Airpower Pro, loistavat Gore-tex maiharit- Monikäyttöiset 5.11 sukat 
Pääsivu 
La Marras 22, 2008 1:16 pm
). Huoltaminen pätee tietenkin ympäri vuoden