Ajattelin että olisin tehnyt uutta aihetta off-topiciin tai tänne, mutta pistelläänhän tähän viestiä. Vanha aihe/ketju, mutta ajaa asiansa hyvin.
Minun piti viime syksynä jo ryhdistäytyä airsoft-rintamalla, vaan eipä se oikein lähtenyt, nöyrimmät anteeksipyyntöni tästä. Ensin polvi oli sitä mieltä että juoksemiseen paussi ja seuraavaksi päälle iskikin jo muutto ja siihen liittyvä härväys ja rahanmeno. Samoiten olen löytänyt uuden, mukavan, rahaa ja varsinkin aikaa vievän harrastuksen, eli cosplayn ja siihen liittyvän conittamisen. Tuli tosiaan viime kesä varsinkin vietettyä niin hyvin tien päällä näitä tapahtumia kierrellen ja niiden ulkopuolella ompelukoneen ääressä stressaten, ettei siinä enään oikein puhtia ja aikaa löytynyt softaamiselle. Kamoja en kuitenkaan myynyt pois ja mielessä kummitteli tämän lajin parissa vietetty menneisyys ja ihmiset.
Aikaa kuluu, ideoita tulee ja itseään pitää välillä vähän läpsiä että ryhdistäytyy. Tuli tuossa viime päivinä tavattua pitkästä aikaa vanhan koulukunnan Juha (Jussijulma) ja vaihdettua ideoita. Miehen tapaamisen myötä innostuin myös taas lukemaan foorumia ja ensimmäisten joukossa silmääni osui tämä:
https://airsoft-pieksamaki.palstani.com/t909-julma-joulusaarna Kieltämättä mielestäni täyttä asiaa.
Nyt kun tässä kahvikupin äärellä pohdin, niin Pieksämäellä on aina ollut vähän tällainen, hmm, vuoristorata näiden softauskausien kanssa, mitä itse olen tätä samanlaiseen vuoristoratamalliin tuntunut harrastavan vuodesta 2004. Eli selitän vähän oman henkilökohtaisen kokemukseni kautta, varsinkin pelipaikoista:
Pyhityn saha! Loistava pelipaikka, loistavasti pelaajia. Pelipaikasta teki upean siellä sijaitseva talo kellareineen, isoine huoneineen ja yläkertoineen, sekä sitä ympäröinyt ryteikköpusikkovinkuvietnammetsä. Matkakaan ei ollut kauhean pitkä, joten polkupyörillähän sitä silloin paikanpäälle sotkettiin.
Pyhityn saha loppuu! Jotkut päättäjät päätti, että se talo puretaan siitä. Talon purkamisen suurin syy ei sitten tietenkään ollut se, että kustaan softaajien muroihin ihan nyt muuten vaan. Ja koska pelit sijoittuivat niin tiiviisti siihen talolle, moni pelaaja lopetti tähän.
Tästä seurasi semmoinen hiljaisempi kausi. Oma kaveriporukkani tosin oli niin koukussa tähän lajiin, ettei siinä vielä lopeteltu. Pelipaikkoja kyseltiin, udeltiin ja ihmeteltiin vähän sieltä sun täältä. Käytiinpä jopa pelailemassakin vähän siellä sun täällä, mitä ei tietenkään oikeasti saa näin missään nimessä tehdä! Mutta ne paikat mistä niitä silloin kysyttiin, niin eivät joko tietäneet tai sanoivat: "Ei, ei." Varkaudessa oli silloin lähin pelipaikka, vaan eipä ikinä tullut käytyä.
Seuraavaksi kuvioihin astuikin Juha. Ottiko Juha jopa silloin yhteyttä Viliin ja muistaakseni ehdotti Uhomäkeä pelipaikaksi johon saattaisi luvat saada. Siellä sitä sitten alkukeväästä saatiin potkittua taas vähän vauhtia tähän lajiin. Eipä tainnut olla vielä edes yhtään sähköasetta tällöin meillä! Muistutuksena kaikille nyt, että Uhomäellä ei saa enään pelata!
Tästä siirryttiinkin jälleen Juhan suhteilla Nenonpeltoon. Täällä taas silloisella pienellä piirillä pyörittiin ja ammuskeltiin helekutin pitkässä heinikossa. Tuossa kun Juha mainitsi: "Parhaimpina vuosina meitä oli talvipeleissä paikalla 20-30, kesäpeleissä jopa 50-softaajaa." niin näissä peleissäpä ei ollut kuin se 6 - 15 softaajaa, ja ai jumankauta että meillä oli kivaa! Eli hyviin peleihin ei välttämättä edes tarvita kokoanisen komppanian kokoista ihmismassaa. Näihin aikoihin alkoivat myös sähköaseet yleistyä.
Lajin suosio kasvatti paikkakunnalla -ja mielestäni koko maassa- suosiotaan. Softaaja-lehti ilmestyi ja uusia pelaajia alkoi tulla vähän väliä enemmän, joten Nenonpeltopa kävi pieneksi. Noh, taas kerran Juha näytti esimerkkiä ja hankkikin meille legendaarisen Selkiönkallion. Tästä alkoivat ne ajat kun siellä tosiaan ei pelejä peruttu sen takia, ettei pelaajia ollut.
Seuraavaksihan sitä (taas kerran) Juha hankki meille tämän nykyisen Olkonkankaan. Tästä nyt ei niin ihmeitä, Selkiö piti suosionsa sijaintinsa puolesta.
Aikaa kului, koulut jatkuivat, porukat valmistuivat, muuttivat toisille paikkakunnille opiskelemaan jne, mitä nyt ihmiset tekevät kun vähän vanhenevat. Sinänsä ei mitään ihmeitä länsirintamalla mielestäni tapahtunut. Itsekin siinä hissuksiin sinne armeijaan jouduin ja laiskistuin tämän lajin parissa. Intin jälkeen sitten taas ryhdistäydyttiin ja lähdettiin lukemaan uutta ammattia.
Siinä opiskelun ohessa tuli kieltämättä harrastettua taas enemmän. Kangasniemellä tuli mm. käytyä näihin aikoihin pelaamassa. Tämäkin pelipaikka on ilmeisesti lähtenyt alta.
Sitten tapahtuikin tämä mikä mielestäni tällä hetkellä veti maton alta, eli Selkiönkallion harvennus. Sen myötähän sieltä lähti kasvustoa, jonka myötä suojaa lähti vekeen siihen malliin että ei siellä mukavata vältsiin ole pelata, ei varsinkaan nykyisellä miehityksellä jos pelipaikalle meinaa rynnätä se 30 äijää + 1 nainen kuten joskus on ollut.
Eli, hätäähän tässä ei mielestäni vielä ole, ainoastaan hiljaisempi kausi. Aina on tämän lajin parista paennut ihmiset mieleisempiin ja helpompiin tekemisiin täällä päin. Samoiten se kipinä on myös varmasti monilla sammunut lajia kohtaan, mutta jännästi on myös niitä uusia tuttavuuksia aina putkahdellut peleihin näiden hiljaisempien kausien jälkeen. On myös monet muut syyt, kuten toiselle paikkakunnalle muuttaminen josta nyt ei aina pääse. Heh, myös nämä jotkut alkuperäiset softaajakaverinikin joita ei ole enään peleissä näkynyt, ovat aika-ajoin uumoilleet mukaan peleihin.
Kiitos jos jaksoit lukea! Äläkään vaan loukkaannu, koska se ei tämän viestin tarkoitus ollut. Palaan tässä taas softaus-juttuihin myöhemmin, nyt kutsuu oikea elämä!
Sen verran vielä, että kommentoi toki ja tuo omat näkökulmasi esille, luen ne mielelläni.
Pääsivu 
To Heinä 18, 2013 10:22 am
mutta todellakin monet istuu pelaamassa tai ei muuten jaksa, kun tarpeeks laittaa peli-ilmoja niin tulee niitä pelejäkin. 
.