K-Niemen yöpelit 23-24.8

Jees, eli ohi olisi tämäkin peli. Pientä omakohtaiseen kokemukseen perustuvaa mietettä.

Pelaajat saapuivat kaikki kiitettävän ajoissa paikalle ja kiltisti jaksettiin kuunnella sitäkin, mistä tässä nyt oikein on kyse. Leirit saatiin ripeästi pystyyn ja nuotio tulille ja porukka oli oikein positiivisella mielellä liikenteessä. Sää oli upea, eikä pisaraakaan vettä satanut koko aikana.

Alkuyön pelit menivät omaan silmään oikein mainiosti. Dominationissa oli porukan määrä suurimmillaan ja valoisuusaste sopivan hämärä, joskaan ei vielä aivan pimeä nopeille lähitilanteille. Jussi hoiti oikein mainiosti oman leirinsä johdon, komeasti huusi hälytystäkin kun tultiin motivaatiohyökkäyksen tekoon.

Pelin ongelmat olivat mielestäni aika pitkälti väärinkäsitysten sumaa. Jostain syystä joku sai päähänsä että "lepoaikana" ei tarvitse pitää laseja päässä, joten näin viisaimmaksi että lopetetaan koko tulitoiminta siksi aikaa että varmasti jokaiselle saadaan patistettua lasit päähän. Kello kolmeen mennessä näin kävikin ja objektipeli pääsi alkamaan. Sääli että eri osapuolten pelaajilla oli vireystila vähän eriävä, silloin kun meidän jätkät olivat virkeimmillään, vetivät jätkät hiekkakuopan leirissä hirsiä. Pommiobjektiivipeli menikin sen takia vähän huti, en tajunnut tarpeeksi selvästi jussille leirissä vieraillessa sanoa että siihen tiettyyn kellonaikaan me lähdetään tosissaan objektia hakemaan. No, toivottavasti edes meidän jätkien mielestä oli edes jossain määrin mielekästä sykkiä 30kg painoinen pommi käsissä pimeän korven läpi. Pelit käytännössä loppuivat aamun sarastukseen. Pahasti alivoimainen ja väsähtänyt puolemme ei enää oikein jaksanut tosissaan pelata kun valo tuli ja puolustajat hyökkäsivät virkeinä ottamaan asevarastonsa ja pommin takaisin haltuun.

Joka tapauksessa, omakohtainen kokemus oli erittäin positiivinen. Paskaa tuli jauhettua urakalla, makkaraa paistettua ja lähitilanteita koettua. Vaikka jonkun verran jänniä pelejä jo onkin takana, jää mieleeni varmasti ikuisiksi ajoiksi se kun klo 24 maissa hyökkäsimme hiekkakuopan leiriin Elmerin ollessa kusella. Itse jäin tässä hyökkäyksessä haavoittuneena jumiin vihollisen leiristä viiden metrin päähän, paransin itseni vihollisen lääkintämiehellä (jonka puukotin heti parannuttuani) ja seuraavan tunnin piileskelinkin taskulamppujen valoilta ihan Kuopion jannujen vieressä. Hitaasti luonnon äänien suojaa hyödyntävä ryömiminen omaan leiriin oli vain yksinkertaisesti uskomattoman adrenaliinipitoista.

Mutta joo, palautetta ja ehdotuksia otetaan vastaan. Sen ainakin itse opin että pelikokemusta saisi parannettua sillä että nakittaisi hieman enemmän porukkaa pelinjohtotehtäviin. Kaikki sujuisi hieman sulavammin ja joku jaksaisi aina katsella uuden pelimuodon alkamisen kohdilleen.

Ihan hyvät pelit hän nuo olivat.Se oli kyllä parasta kun pääsi vihollisen leirin lähelle.
Mutta pelaajia olisi saanut tulla vähän enemmän.

Erittäin loistavat olivat pelit taasen. Kiitokset Aapelille järjestelyistä.

Tosiaan sää oli kuin morsian, joskin märkä sellainen, mutta liekkö tuo huono asia lainkaan.
Herkullisin vaihe peleissä oli ghettoblasterin tahdittama hyökkäys montun tukikohtaan.
Eikun hiippailtiin montun reunoille ja blasterista Domination soimaan nupit kaakossa
Myös Elmerin suolaaminen kuselle oli oikein herkullista. Into hiipui aamua kohti, mutta tuli sitä myllättyäkin.
Onnittelut viholliselle onnistuneesta psykologisesta sodankäynnistä pommitehtävässä, kun raahasimme helkkarin painavaa
kivilaattikkoa läpi pimeän kankahan, luullen että vihulainen on tiukasti kannoilla.
Olihan se ryskettä.

Ehdottaisin että pidämme toiset moiset pelit vielä tämän syksyn aikana. Kunnolla vaatetta mukaan niin ei pääse kylmyys yllättämään.
Vielä tuplasti populaa pelaamaan niin jopa meillä onkin oikein herkulliset myllytykset tuolla ah niin ihanalla kuopallamme.
Kiitän ja kuittaan.

Muilta kuopion inkkareilta ei oikein herunut kiitoksia pelin suhteen, mutta itselläni oli henkkoht erittäin mukavaa päästä väijyttämään vastapuolen partioita oikein olan takaa. Pimeys ei oikein ollut äänettömän etenemisen kannalta kuin vain haittana, jokainen askel kuului varmasti kilometrin päähän, täydellinen väijytys oltaisiin ehkä päästy tekemään vain valoisaan aikaan mutta ei siitä sen enempää itelläni oli mukavaa rymytä.

Mikkelin porukka oli erittäin tyytyväisiä ja koomisinta oli respalla kuuluneet äänet kun jotkut säikähti niitä... mutta kivaa oli vaik aseesta loppu akku ja ole kiitollionen Abelius kun paransin sinut ja kiitokset pimeydestä xD

AEG_ape kirjoitti:

Mikkelin porukka oli erittäin tyytyväisiä ja koomisinta oli respalla kuuluneet äänet kun jotkut säikähti niitä...

Ne äänet muuten aiheutti melko varmasti kiimassa oleva tai sitä aloitteleva ukko hirvi;)
Itse pelit olevat mukavat ja fiilistä oli, harmi vaan että itse simahdin puolen yön jälkeen.

Olen saanut erittäin kuumia vihjeitä liittyen yöllisiin äänin.
Kuulemma jonkinlaisia pitkäsarvi-ammuja siellä lähistöllä jollain tilalla.
Ovat pääepäiltyja äänien aiheuttajiksi.